Tallinnan keskiaikaisen kaupungin muurit kätkevät sisälleen monia jännittäviä kummitustarinoita ja legendoja. Tallinnalaiset rakastavat näiden tarinoiden kertomista. Mutta ovatko ne vain tarinoita? Lue alta kahdeksan niskakarvat pystyyn nostattavaa kertomusta ja päätä itse, onko Tallinnassa paikkoja, joissa vierailua etenkin yksin hämärään aikaan kannattaa kahdesti harkita.
Nämä kummitustarinat on käännetty Visit Tallinnan englanninkielisestä jutusta Top 8 ghost stories of Tallinn.
Paholaisen ikkuna Rataskaevussa 16
Kenties kuuluisin Vanhankaupungin kummitteleva paikka löytyy suositun ravintola Rataskaevu 16:n yläkerrasta.
Legendan mukaan kauan aikaa sitten, talon silloinen omistaja joutui vaikeuksiin. Asiat näyttivät huonolta, kunnes hän sai vieraakseen muukalaisen houkutteleva tarjouksen kera. Tuntematon vierailija ehdotti, että mikäli hän saisi järjestää juhlat talon vasemmassa yläkerran huoneessa, antaisi hän vastineeksi pussillisen kultaa. Omistaja innostui avokätisestä ehdotuksesta ja lupasi muukalaislle hänen vaatiman täydellisen yksityisyyden juhlien ajaksi. Vieraat saapuivat, ja omistajan kummastukseksi heitä oli huomattavasti enemmän, kuin mitä pieneen huoneeseen olisi pitänyt mahtua.
Juhlien edetessä, omistajan uteliaisuus kasvoi ja hän hiipi katsomaan, mitä oli tekeillä. Avaimenreiästä sisään kurkistaessaan, hän näki häät täydessä vauhdissa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ihan tavanomainen vihkimistilaisuus vaan itse paholaisen häät. Vierailla oli päässään sarvet ja jalkojen tilalla sorkat.
Omistajan hiukset muuttuivat säikähdyksestä valkoisiksi. Hän juoksi portaat alakertaan ja piileskeli peloissaan koko yön. Kukonlaulun aikaan koko hääseurue poistui huoneesta ja katosi aamusumuun. Keskipäivän tienoilla omistaja uskaltautui ylös huoneeseen, josta hän löysi kultasäkkinsä, joka hänen hämmästykseen muuttui saman tien lannaksi. Hän ei saanut rahaa, koska oli uteliaisuuksissaan mennyt kurkkimaan avaimenreiästä.
Hääjuhlista lähtien paholaisella on ollut tapana käyttää huonetta aina halutessaan. Jatkuvasta kyseenalaisesta juhlinnasta johtuen seuraavat omistajat muurasivat huoneen oven umpeen. Legendan mukaan paholaisen juhlat jatkuvat huoneessa edelleen.
Pyhän Olavin kirkon epäonniset rakennustyöt
Pyhän Olavin kirkko on Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva kaunis tornimainen kirkko, jonka tunnettu Tallinnan korkeimpana rakennuksena. Nykyään Pyhän Olavin kirkko on 123,7 metriä korkea. Se rakennettiin aikoinaan vielä korkeammaksi.
Kirkon tornin rakennussuunnitelma muodostui 1500-luvulla ja siitä oli tarkoitus rakentaa 159 metriä korkea. Mutta mistä löytyisi rakentaja, joka olisi ollut tarpeeksi hullu tekemään sen? Työ oli vaarallista, ja kaupungilla oli pulaa rahasta. Kaupungin ehtoihin kuului, että rahaa maksettaisiin vain, jos torni saataisiin valmiiksi. Rakentaja toisensa jälkeen tarttui haasteeseen. Mutta ensin yksi, sitten toinen, sitten kolmas ja yhteensä seitsemän rakennusmestaria putosi tornista kuolemaan. Yhtäkkiä kukaan ei ollut halukas saamaan kirkkoa valmiiksi. Se oli kirottu!
Seuraavaksi haasteeseen tarttui itsensä Olaviksi esitellyt mies. Olav lupasi saada tornin valmiiksi ja palkaksi hän pyysi tuhat kultarahaa. Tallinnalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä sopimus. Niinpä Olav alkoi rakentaa. Hän teki kaikki vaarallisimmatkin työt itse ja teki tornista juuri niin korkean kuin pyydettiin. Vain yksi asia puuttui – kultainen kukko tornin huipulta.
Kun viimeinen naula iskettiin ja kukko oli paikoillaan, Olav liukastui ja putosi tornista. Hän tippui kadulla työn etenemistä katselevien ihmisten keskelle. Väkijuokko todisti, kuinka käärme ja rupikonna ryömivän maassa makaavan Olavin suusta. Ihmiset kutsuivat sitä paholaisen työksi. Pyhän Olavin torni on valmistumisestaan lähtien ollut epäonninen, salama iskenyt siihen monta kertaa ja se on palanut niin, että tornin korkeus on nykyisin ainoastaan 123,7 metriä.
Tallitornin kauhu
Monet kaupunginmuurin tornit toimivat aikoinaan myös vankilatorneina. Yksi tällainen torni on Toompea vastapäätä sijaitseva Tallitorni. Kerran torniin vangittiin nuori mies, joka oli huijannut pahaa aavistamattomalta tytöltä myötäjäiset. Nuoren miehen perhe maksoi melkoisesti siitä, että pojan oleskelu tornissa olisi ollut mahdollisimman mukavaa. Hänellä oli hyvää ruokaa ja viiniä, lämmin sänky ja jopa viihdettä. Silti poika valitti ja aneli, että hänet vietäisiin johonkin muuhun torniin vankila-aikansa ajaksi.
Rauhoittaakseen nuorta miestä isä lähetti palvelijan pitämään hänelle öisin seuraa. Heti ensimmäisenä yönä palvelija juoksi huutaen ulos tornista. Seuraavaksi nuoren miehen äitinsä tuli katsomaan, mitä oli tekeillä. Kun hän yritti jäädä yöksi, hän pyörtyi pelosta. Tämän jälkeen isä käytti paljon kultaa saadakseen poikansa siirrettyä toiseen vankilaan, pois Tallitornin sanoinkuvaamattomista ja mysteeriksi jääneistä kauhuista.
Musta paroni Pikk-Jalg 14:ssä
Tässä vaatimattoman näköisessä talossa kummittelee legendan mukaan Musta Paronin henki. Yleensä paronia ei näy. Ainoastaan kynttilä, jota hän kantaa, kulkee ympäriinsä ja valaisee huoneita. Ovet avautuvat itsestään, ja tavaroita katoaa jatkuvasti. Paroni ei kuitenkaan ole lainkaan aatelismies vaan erittäin taitava kultaseppä, joka myi korujaan sekä ylä- että alakaupunkiin. Tarinan mukaan paroni harjoitti myös mustaa magiaa, ja kaikki hänen tekemänsä korut olivat kirottuja. Ihmiset, jotka käyttivät hänen luomuksiaan, kuolivat pian sen jälkeen. Kultaseppä ei koskaan löytänyt lepoa kirottuaan itsensä ja työnsä. Tästä talosta löytyvät korut onkin parasta hävittää saman tien.
Toomkooli 13:n epäonniset naiset
Tässä talossa kummittelee kaksi aavetta: Harmaa nainen ja Musta nainen. Molempien uskotaan olevan virolaisia tyttöjä. Harmaa nainen oli todella kaunis ja talon piika. Talon herra huomasi piian kauneuden ja nainen pakotettiin talon herran rakastajaksi. Pian mies kuitenkin kyllästyi häneen ja tappoi piian eräänä yönä. Hän muurasi naisen kellarin seinään. Legendan mukaan nainen saattoi olla silloin vielä elossa. Nyt piika ilmestyy talossa oleskelijoille harmaassa mekossa ja hänellä on pitkät repaleiset kynnet. Aivan kuin hän olisi yrittänyt kynsiä tiensä ulos jostain. Sama harmaisiin pukeutunut nainen yrittää kuristaa yksin nukkuvia miehiä ja hänen maaninen naurunsa kaikuu rakennuksessa.
Samassa osoitteessa kummitteleva Musta nainen oli maalaistyttö joka rakastui säädyltään huomattavasti korkeampaan lordin poikaan ja tämä häneen. Nuoripari aikoi mennä naimisiin, mutta sitä ennen nuorikko piti esitellä perheelle. Lordi toi tytön Tallinnaan, mutta valitettavasti hänen perheensä ei hyväksynyt maalaistyttöä sukuun. Nuoren parin mieltä ei voinut kuitenkaan muuttaa.
Häävalmistelut etenivät, ja kaikki näytti olevan hyvin, kunnes eräänä aamuna morsian katosi. Sulhanen etsi pitkään ja hartaasti, mutta ei löytänyt mielitiettyään. Rakastettu oli koko ajan lähempänä kuin lordi osasi arvata, morsian ei nimittäin koskaan poistunut talosta. Tarinan mukaan nuoren miehen isän tappoi ei-toivoton morsianehdokkaan ja hautasi hänet kellariin. Nyt nuori nainen kulkee ympäriinsä mustissa vaatteissa etsien rakastajaansa, joka ei koskaan löytänyt häntä.
Pikk-Jalgin porttitornin munkki
Pikk- Jalg -kadun porttitornissa ja sitä ympäröivissä taloissa asustelee kummitus, joka ei kaihda keinoja näyttäytyessään eläville. Ihmiset ovat kertoneet nähneensä porttitornin seinillä valtavia verisiä kasvoja ja talojen läpi purjehtivia laivoja. Useimmiten munkin tiedetään kummittelevan tummana, joskus verisenä munkin kaltaisen hahmona, joka rukoilee seinällä hehkuvan ristin luona. Munkki voi halutessaan olla myös varsin väkivaltainen ja ilkikurinen.
Arvellaan, että haamun nimi on Justinius, eikä hän ollut vielä munkki vaan vasta noviisi matkalla munkiksi. Justinius sai surmansa vuonna 1233, ennen kuin hän ehti katua syntejään, joita oli kertynyt paljon. Ennen kuin hänestä tuli Jumalan mies, Justinius oli nimittäin teloittajan oppipoika. Keskiaikaisessa yhteiskunnassa se oli työ, jota halveksittiin ja pelättiin eniten.
Verta Pagari 1:ssä
Pagari 1:ssä sijaitsevassa talossa on viihtyisiä asuntoja, joille on kuitenkin vaikeuksia löytää ostajia. Syy on ilmeinen, rakennus palveli aikoinaan KGB:n päämajana Tallinnassa. Lukemattomia ihmisiä kidutettiin sen kellareissa ja useat ammuttiin rakennuksen pihalle sodan aikana. Tuhansien ihmisten tie Siperian vankileireille alkoi juuri täältä. Neuvostoaikana pääovesta sisään astuttaessa vitsailtiin: “Miksi ovenkahva on ulkopuolelta kulunut, mutta ei sisäpuolelta?”. Koska monet menevät sisään, mutta harvat tulevat ulos.”
Synkkää virolaista huumoria edustaa myös sanonta, jonka mukaan Pagari 1:n talosta oli paras näköala koko kaupungissa, ellei koko maassa. Sen kellarista näki suoraan Siperiaan. Ei liene siis mikään yllätys, että paikassa kummittelee. Täytyy olla melko kylmä sydän tai teräksiset hermot, jos aikoo asettua tähän osoitteeseen.
Ritari valkoisella ratsulla
Kaikki aaveet eivät ole uskollisia yhdelle paikalle. Legendan mukaan Lasnamäen ja meren välissä ratsastaa salaperäinen ritari valkoisella hevosella. Aina kohtelias ritari pysäyttelee ohikulkijoita ja tarjoaa heille nahkoja, jotka roikkuvat hänen satulansa takana ja haisevat kamalalta.
Useimmat ihmiset eivät ole kiinnostuneita ostamaan, mutta jos joku kysyy, millaisia nahkoja ne ovat, ritari vastaa, että ne ovat ihmisnahkoja, jotka hän on ottanut vihollisiltaan sodan aikana. Tarinan mukaan ritari kertoo tekevänsä niistä vaatteensa, saappaansa ja satulansa. Tämän kuultuaan ihmiset juoksevat karkuun, mutta kerran eräs mies pyysi hinnan. Ritari sanoi haluavansa vain rauhan ja nahat, jotka häneltä oli otettu pois. Ostava mies oli iloinen kuullessaan tämän; hän otti hevosen, nahat ja vei kaikki suoraan helvettiin.
Kaupat tehnyt mies olikin itse paholainen. Hän osoitti helvetissä odottavaa miesjoukkoa ja sanoi, että he olivat ritarin uhreja ja vihollisia. He aikoivat nyt vuorostaan ottaa nahan pois ritarin selästä joka yö. Useimpina öinä ritari siis kärsii helvetissä, mutta aina silloin tällöin paholainen päästää ritarin takaisin hevosen selkään. Jos hän onnistuu myymään nahkoja jollekin toiselle, ostaja ottaa ritarin tuskallisen paikan helvetissä.
